Tämän muutoksen keskushenkilö on Amazonin johtaja ja perustaja Jeff Bezos, 44. Hänen taikasauvanaan on Kindle-niminen langattomasti toimiva sähköinen kirjojen lukulaite.

Farkkuihin pukeutuva it-alan liikemiesidoli Jeff Bezos esiintyi viime kuun vaihteessa Los Angelesissa Yhdysvaltain kirjankustannusalan suurimmassa vuotuisessa tilaisuudessa Book Expo Americassa. Hän luki Kindlestä otteen presidentti Bushin entisen tiedottajan Scott McClellanin tuoreesta kirjasta What Happened.

– Kirja myytiin loppuun melkein kaikkialla, mutta minä latasin sen Kindleen vähemmässä kuin 60 sekunnissa automatkalla tänne kongressikeskukseen, Bezos kertoi.

– Yksi sähkökirjojen hienoista puolista on se, että ne eivät koskaan lopu varastosta, hän jatkoi.

Kuulijoina istuivat Yhdysvaltain tärkeimmät kirja-alan ihmiset.

Ihmeellinen Kindle

Kun Bezos perusti nettikirjakauppa Amazonin vuonna 1995, hänen ideansa myydä kirjoja internetin kautta herätti valtavan innostuksen. Vaikka idea oli loistava, Amazon toimi vuosi vuoden jälkeen tappiolla. Amazonin kaatumista veikattiin, ja erityisesti ihmeenä pidettiin sitä, että Amazon selvisi vuoden 2000 teknologiakuplasta hengissä.

Aurinko tuli pilven takaa kahdeksan vuoden autiomaavaelluksen jälkeen, kun Amazon alkoi tuottaa voittoa vuonna 2003. Nyt Amazon myy kaikkea tietokoneista huonekaluihin ja lastenleluihin saakka ja näyttää pärjäävän hyvin. Matkan varrella Bezos on lähes kaljuuntunut, mutta hän hymyilee yhtä levollisesti kuin ennenkin. Hän harrastaa miljonääriystäviensä kanssa avaruuden valloittamista yksityisen pääoman turvin.

Bezosille ei riitä, että Amazon pärjää ja hänen avaruushankkeensa edistyvät vaan Bezos aikoo muuttaa syvästi kirja-alaa ”sähkömusteen avulla” kuten hän itse kuvaa Kindlen tekniikkaa.

Yhdellä latauksella 30 tuntia toimiva Kindle imuroi kännykkäverkkoa tai langatonta yhteyttä hyväksi käyttäen minkä tahansa kirjan muistiinsa minuutissa. Se on kovakantista kirjaa kevyempi, mutta sen muistiin mahtuu 200 kirjaa ja erilliseen muistikorttiin vielä lisää. Eräällä Kindlen omistajalla kerrotaan olevan yli tuhat kirjaa.

Kindle toimii myös kirjakaupan hyllynä, koska sillä voi ladata ilmaiseksi mistä tahansa kirjasta ensimmäiset luvut. Siihen tulee automaattisesti New Oxford American Dictionary –sanakirja. Sillä voi tehdä sivun reunaan merkintöjä, joiden avulla lukija löytää heti kohdan, johon hän haluaa palata.

Kindleen on ladattavissa Amazonista jo 125 000 kirjaa ja määrä kasvaa nopeasti. Bezos sanoo haluavansa Kindlen ulottuville kaikki maailman kirjat, jotka on joskus painettu. Kindlessä kirjat ovat yli puolet halvempia kuin paperina. Kun painaminen, varastointi, kuljetus ja monet muut kustannukset jäävät pois, Kindlen uskotaan painavan uusien kirjojen hintoja alas. Tämä aiheuttaa huolta paperikirjoja tekevien perinteisten kustantajien parissa.

Kindlen ihmeellisyys ei lopu kirjojen lukemiseen vaan sillä voi lukea myös päivä- ja aikakauslehtiä, jotka se imuroi automaattisesti samalla hetkellä kun ne menevät painoon. Kindle tuo lehtiuutiset lukijalle tuntikausia ennen kun paperilehti putoaa postiluukusta.

Tarjolla ovat New York Times, The Wall Street Journal, Washington Post ja aikakausilehdistä esimerkiksi Atlantic, ja jopa ulkomaalaisia lehtiä kuten Le Monde. Myös blogeja voi tilata 70 sentillä kappale tai tietyn kirjoittajan blogit kuukaudeksi 1,35 eurolla. Bussissa tai puiston penkillä istuva Kindle-mies voi lukea sähköpostiaan, googlata, katsoa Wikipediaa ja nähdä pdf-tiedostoja.

Kindle ja paperikirja täydentävät toisiaan

Amazon myy jo kuusi prosenttia kaikista kirjoistaan Kindlen välityksellä. Bezos uskoo, että laitetta myydään puolisen miljoonaa tämän vuoden aikana.

Kindlen myynti löi jopa Amazonin väen ällikällä. Kindlet myytiin loppuun viiden ensimmäisen viiden tunnin aikana, kun laite tuli markkinoille joulun alla. Uusien erien tulo kesti viikkoja, mutta nyt Kindleä taas saa. Sen hinta on nyt 230 euroa, mutta hinnan uskotaan putoavan uusien ja parempien mallien myötä muutamiin kymmeniin euroihin.

Kindlestä ei ehkä tulekaan kustannus- ja kirjapainoalan Kehryy-Jennyä, joka vie paperikirjojen tekijöiltä työt, sillä Bezos on huomannut, että asiakkaat jatkavat paperikirjojen ostamista siitä huolimatta, että heillä on Kindle. Kustantajat alkavat suhtautuva Kindleen myönteisemmin, kun näkyy merkkejä siitä, että lukulaite voi jopa lisätä paperikirjojen myynti.

Amazon on yllättänyt kirjamaailman kerta toisensa jälkeen. Bezos muistutti kuulijoilleen, että kun hän perusti Amazonin 14 vuotta sitten, ihmiset sijoittivat Amazoniin rahojaan sitä haluttomammin mitä enemmän he tiesivät kirjojen tekemisestä.

Kolumni on julkaistu Taloussanomissa.

Jos asuntokupla paisuu Yhdysvalloissa, alkavat myös Euroopan hinnat nousta ja ihmiset ajatella, että he voivat rikastua myymällä toisilleen asuntoja yhä kalliimmalla.

Kun kupla puhkeaa Amerikassa, ihmiset hoksaavat Irlannista Intiaan, että asunnoista ei kannatakaan maksaa mitä tahansa.

Amerikkalaiset talouden trendit tulevat herkästi Eurooppaan, joka kopioi Amerikasta hyvää ja pahaa.

Vihaa ja rakkautta

Eurooppalaisilla on viharakkaussuhde jenkkikulttuurin suureen voimaan ja lävistyskykyyn. Mutta vaikka amerikkalaisia malleja kopioidaan Euroopassa, useimmat niistä toimivat vain osittain. Syynä on se, että yhteiskunnan perusratkaisut hyvin erilaiset Atlantin vastarannoilla.

Me voimme nauttia hyvästä amerikkalaisesta jazzista, elokuvista ja kirjallisuudesta, mutta talousmallien ottaminen on pulmallisempaa.

Suomessa hallitus näyttää suunnittelevan amerikkalaiseen tapaan veronalennuksia suosionsa lisäämiseksi ja uusliberaalit piirit ajavat yksityisiä ”parempia” yliopistoja.

Amerikan dynamiikka vaatii köyhiä

Näissä suunnitelmissa ei huomioida sitä, että tuloerojen olisi kasvettava yhtä suuriksi kuin Amerikassa, jotta amerikkalainen dynamiikka toimisi täydellä voimalla.

Jotta Amerikan malli toimisi, Eurooppaan tarvittaisiin 40–50 miljoonaa köyhää, jotka suostuisivat työskentelemään ruokapalkalla.

Useilla heistä pitäisi olla kaksi työpaikkaa niin, että he esimerkiksi ajavat päivät pakettiautoa ja ovat illalla nurisematta kaupan kassalla tai vartijoina.

Toisaalta ylemmän keskiluokan tulisi saada moninkertaiset palkat ja edut, jotta yhteiskunta muuttuisi oikeasti amerikkalaiseksi.

Suurten firmojen toimitusjohtajille olisi maksettava satoja kertoja suurempaa palkkaa kuin työntekijöille.
Nyt republikaanien Yhdysvaltojen tuloerot ovat yhtä suuret kuin juuri ennen vuoden 1929 talousromahdusta.

Samalla tavalla varakkailla on käytössä halpoja ulkomaalaisia työntekijöitä kuin 1920-luvun lopussa. Silloin he olivat köyhiä eurooppalaisia siirtolaisia, ja nyt he ovat Etelä- ja Väli-Amerikan latinoja.

Mistä Eurooppa polkaisee nämä olot?

Tiedustelut synkistävät

Amerikkalaiset julkaisevat hanakasti mielipidetiedusteluja, joissa eurooppalaisilta ja muilta kysytään, miten he suhtautuvat Yhdysvaltoihin.

Melkein säännönmukaisesti USA pärjää huonosti. Arvostelemisen aiheita riittää: Irakin sota, geeniruoka, roskaruoka, katumaasturit, väkivaltaiset elokuvat ja televisio-ohjelmat…
Amerikkalaiset tulkitsevat mittaustuloksia niin, että heistä ei pidetä ihmisinä ja että heitä jopa vihataan.

Tuskin kenelläkään on mitään amerikkalaisia ihmisiä vastaan. He ovat mukavaa väkeä ja hyvin samanlaisia kuin me, mutta sitä Euroopassa ei tietenkään hyväksytä, että presidentti George W. Bush ryskää kuin Rymy-Eetu maailmalla.

Eurooppalaiset vieroksuvat amerikkalaisen yhteiskunnan kovuutta, jota on tullut eurooppalaiseen työelämään.Ihmisiä pisteytetään, heitä hiostetaan ja kyykytetään, ja konsultit tuovat aina uusia amerikkalaisia ideoita meren takaa.

Kymppitonnin leikkikoulu

Suomalaiset yritysjohtajat ihailevat amerikkalaista työkulttuuria, jossa ihmiset painavat aamusta iltaan kyselemättä ylityötuntien ja pekkaspäivien perään eivätkä he tarvitse kahta viikkoa enempää lomaa.

Elämä on paljon kovempaa amerikkalaiselle, ja raha on vakavampi asia heille kuin meille.

Menestyvän amerikkalaisen on pakko uhrata perhe-elämänsä työlle, koska muuten hän ei voi saada lapsiaan hyviin kouluihin ja yliopistoihin tai sairaalan tarpeen tullen. Hän löytää aivan oikeasti pian itsensä katuojasta, jos hän ei tee henkensä edestä töitä.

Amerikkalaiset nuoret parit alkavat säästää rahaa lastensa opiskelua varten jo ennen kuin vaimo on raskaana. Naapurini kertoi maksavansa lapsensa leikkikoulusta 10 000 dollaria vuodessa. Hyvä yksityiskoulu maksaa 25 000–30 000 ja yliopisto 35 000–50 000 dollaria. Vanhemmilla täytyy olla rahaa maksaa näitä kuluja aikuisikään saakka.

Euroopassa koulutus ja terveydenhoito hoidetaan verovaroilla. Myös Yhdysvalloissa verorahaa riitti takavuosina paremmin näihin tarkoituksiin kunnes republikaani Ronald Reagan järjesti Kalifornian verokapinan 1980-luvun alussa.

Sen jälkeen verotulot eivät ole riittäneet sen paremmin koulutukseen kuin terveydenhoitoonkaan. Tarvittavaa määrää veroja ei voida enää kantaa. Hyvä, kun verorahat riittävät edes Irakin sotaan ja asevoimien muihin tarpeisiin.

Kolumni on julkaistu Taloussanomissa.

Eco vastasi, että jos hän on cocktailkutsuilla ulkomaalaisten seurassa Australian Perthissä ja tapaa ruotsalaisen, hän juttelee mielellään tämän kanssa ja tuntee olonsa kotoisaksi, vaikka Italia ja Ruotsi ovat Euroopassa kauimpana toisistaan.

Umberto Eco oli oikeassa. Ainakin minä tunnen itseni nimenomaan eurooppalaiseksi enkä pelkästään suomalaiseksi kuin täällä amerikkalaisten parissa. Kun tapaan muita eurooppalaisia, tunnen olevani samaa väkeä. Täytyy myöntää, että olen hieman vahingoniloinen dollarin kurssin laskusta ja euron noususta. Muistan kuinka jenkit pilkkasivat euroa ja riemuitsivat, kun sen kurssi aluksi laski.

Täällä oppii arvostamaan ja olemaan iloinen siitä, että meillä eurooppalaisilla on jokseenkin kattava terveydenhoito ja koulutus jokaisessa unionin maassa.

On tyhmää ja koomista, että amerikkalaiset uusoikeistolaiset haukkuvat verorahoista kustannettua eurooppalaista terveydenhoito- ja koulujärjestelmää järjestelmää ”sosialistiseksi”.

New York Timesin kolumnisti Paul Krugman lainaa näiden piirien ajatuksia uudessa kirjassaan ”Vasemmistolaisen omatunto”.

Puhujana on eräs teksasilainen lainsäätäjä: – Mistä nämä ideat tulevat, että jokainen ansaitsisi ilmaisen opiskelun? Ilmaisen terveydenhoidon? Ja ilmaisen minkä vielä? Moskovasta ne tulevat, Venäjältä, suoraan helvetin uumenista.

Terveydestä tuli pelkkää bisnestä

Noin 40 miljoonaa amerikkalaista elää vapaana ilman ”helvetin uumenista” tulevaa terveydenhuoltoa.

Washington Post kertoi teini-ikäisten lasten isästä, joka sai nuorisojengien välienselvittelyssä harhaluodin vatsaansa. Hän joutui olemaan viikkoja sairaalassa, kun vatsaa jouduttiin leikkaamaan useita kertoja. Kun hän pääsi toipumaan kotiin, hänen kaikki lasten koulutusta varten säästämänsä rahat olivat menneet sairaalalaskuihin, ja velkaa jäi vielä puoli miljoonaa dollaria. Hänellä ei ollut sairausvakuutusta.

Yhdysvaltalaisten terveydenhoidon kulut ovat kasvaneet hallitsemattomiksi sen tähden, että terveydestä tehtiin jo kauan sitten puhdas liiketoimi. Sitä ovat johtaneet liikemiehet ja sijoittajat, ja koska liiketoimintaan kuuluu kasvu, tuotteen eli terveydenhoidon hintaa on nostettu yhä korkeammalle.

Lääkärin ja potilaan väliin on tuotu aina vain lisää lakimiehiä, kiinteistöjohtajia, konsultteja, vakuutusyhtiöitä ja muita rahan pyörittäjiä.

Heillä ei ole hoitamisen ja parantamisen kanssa pienintäkään tekemistä vaan he keräävät potilaiden rahat joko suorina hoitomaksuina, veroina tai vakuutusmaksuina. He pyörittävät miljardien dollareiden liiketoimintaa. He käyttävät kaksi kertaa enemmän rahaa potilasta kohti kuin Euroopassa, mutta rahoilla hoidetaan vain osa sairaista.

Sairaita ulkoistetaan kehitysmaihin

On melkoinen paradoksi, että maailman rikkaimmalla maalla Yhdysvalloilla ei näytä olevan enää varaa hoidattaa sairaitaan vaan se alkaa ulkoistaa heitä kehitysmaiden sairaaloihin. Amerikkalainen sairaalatyö on siirtymässä halvan työvoiman maihin tehdastuotannon perässä.

Yhtenä tiennäyttäjänä on amerikkalainen vakuutusyhtiö Blue Cross & Blue Shield, jonka johtaja David Boucher kehuu tehneensä jo seitsemän halpamaan sairaalan kanssa sopimukset, ja vuoden loppuun mennessä hän tekee viisi lisää. Niihin sijoitetaan vakuutusyhtiön 1,5 miljoonan asiakkaan joukosta esimerkiksi leikkauspotilaita.

Boucher kävi itse tähystyttämässä paksusuolensa Bangkokissa Bumrundgradin sairaalassa, jossa thaimaalaiset rikkaat hoidattavat itseään. Toimenpiteen hinta oli 640 dollaria, jonka Cross & Blue Shield iloisesti kuittasi kuten myös lentomatkan.

Vakuutusyhtiön kannattaa maksaa Thaimaassa tehtävä sydänleikkaus potilaan matkakuluineen ja toipumisineen päivineen, ja se voi jopa kustantaa mukaan perheenjäseniä. Silti se säästää kymmeniä tuhansia dollareita, koska sydänleikkaus voidaan tehdä parhaissa aasialaisissa sairaaloissa 10 000–20 000 dollarilla, mutta Yhdysvalloissa hinta on sata tuhatta dollaria.

Useat Bumrundgradin lääkärit ovat amerikkalaisia tai eurooppalaisia tai ainakin saaneet koulutuksen ulkomailla. Sairaalan toimitusjohtajakin on amerikkalainen Curtis Schroeder. Hän sanoi Business Weekille, että ”monet amerikkalaiset eivät vielä tajua, että heidän sydämensä leikataan kohta Thaimaassa, mutta kyllä he sen vielä oppivat”.

Markku Saksa, Washington

Kirjoitus on julkaistu Taloussanomissa.