Eurooppalainen – ja ylpeä siitä

Ranskalainen L’Express viikkolehti kysyi Umberto Ecolta muutama vuosi sitten, onko tämän mielestä eurooppalaista identiteettiä olemassa, ja jos on, miten Eco kokee sen.

Markku Saksa, 1.5.2008 12:02

Eco vastasi, että jos hän on cocktailkutsuilla ulkomaalaisten seurassa Australian Perthissä ja tapaa ruotsalaisen, hän juttelee mielellään tämän kanssa ja tuntee olonsa kotoisaksi, vaikka Italia ja Ruotsi ovat Euroopassa kauimpana toisistaan.

Umberto Eco oli oikeassa. Ainakin minä tunnen itseni nimenomaan eurooppalaiseksi enkä pelkästään suomalaiseksi kuin täällä amerikkalaisten parissa. Kun tapaan muita eurooppalaisia, tunnen olevani samaa väkeä. Täytyy myöntää, että olen hieman vahingoniloinen dollarin kurssin laskusta ja euron noususta. Muistan kuinka jenkit pilkkasivat euroa ja riemuitsivat, kun sen kurssi aluksi laski.

Täällä oppii arvostamaan ja olemaan iloinen siitä, että meillä eurooppalaisilla on jokseenkin kattava terveydenhoito ja koulutus jokaisessa unionin maassa.

On tyhmää ja koomista, että amerikkalaiset uusoikeistolaiset haukkuvat verorahoista kustannettua eurooppalaista terveydenhoito- ja koulujärjestelmää järjestelmää ”sosialistiseksi”.

New York Timesin kolumnisti Paul Krugman lainaa näiden piirien ajatuksia uudessa kirjassaan ”Vasemmistolaisen omatunto”.

Puhujana on eräs teksasilainen lainsäätäjä: – Mistä nämä ideat tulevat, että jokainen ansaitsisi ilmaisen opiskelun? Ilmaisen terveydenhoidon? Ja ilmaisen minkä vielä? Moskovasta ne tulevat, Venäjältä, suoraan helvetin uumenista.

Terveydestä tuli pelkkää bisnestä

Noin 40 miljoonaa amerikkalaista elää vapaana ilman ”helvetin uumenista” tulevaa terveydenhuoltoa.

Washington Post kertoi teini-ikäisten lasten isästä, joka sai nuorisojengien välienselvittelyssä harhaluodin vatsaansa. Hän joutui olemaan viikkoja sairaalassa, kun vatsaa jouduttiin leikkaamaan useita kertoja. Kun hän pääsi toipumaan kotiin, hänen kaikki lasten koulutusta varten säästämänsä rahat olivat menneet sairaalalaskuihin, ja velkaa jäi vielä puoli miljoonaa dollaria. Hänellä ei ollut sairausvakuutusta.

Yhdysvaltalaisten terveydenhoidon kulut ovat kasvaneet hallitsemattomiksi sen tähden, että terveydestä tehtiin jo kauan sitten puhdas liiketoimi. Sitä ovat johtaneet liikemiehet ja sijoittajat, ja koska liiketoimintaan kuuluu kasvu, tuotteen eli terveydenhoidon hintaa on nostettu yhä korkeammalle.

Lääkärin ja potilaan väliin on tuotu aina vain lisää lakimiehiä, kiinteistöjohtajia, konsultteja, vakuutusyhtiöitä ja muita rahan pyörittäjiä.

Heillä ei ole hoitamisen ja parantamisen kanssa pienintäkään tekemistä vaan he keräävät potilaiden rahat joko suorina hoitomaksuina, veroina tai vakuutusmaksuina. He pyörittävät miljardien dollareiden liiketoimintaa. He käyttävät kaksi kertaa enemmän rahaa potilasta kohti kuin Euroopassa, mutta rahoilla hoidetaan vain osa sairaista.

Sairaita ulkoistetaan kehitysmaihin

On melkoinen paradoksi, että maailman rikkaimmalla maalla Yhdysvalloilla ei näytä olevan enää varaa hoidattaa sairaitaan vaan se alkaa ulkoistaa heitä kehitysmaiden sairaaloihin. Amerikkalainen sairaalatyö on siirtymässä halvan työvoiman maihin tehdastuotannon perässä.

Yhtenä tiennäyttäjänä on amerikkalainen vakuutusyhtiö Blue Cross & Blue Shield, jonka johtaja David Boucher kehuu tehneensä jo seitsemän halpamaan sairaalan kanssa sopimukset, ja vuoden loppuun mennessä hän tekee viisi lisää. Niihin sijoitetaan vakuutusyhtiön 1,5 miljoonan asiakkaan joukosta esimerkiksi leikkauspotilaita.

Boucher kävi itse tähystyttämässä paksusuolensa Bangkokissa Bumrundgradin sairaalassa, jossa thaimaalaiset rikkaat hoidattavat itseään. Toimenpiteen hinta oli 640 dollaria, jonka Cross & Blue Shield iloisesti kuittasi kuten myös lentomatkan.

Vakuutusyhtiön kannattaa maksaa Thaimaassa tehtävä sydänleikkaus potilaan matkakuluineen ja toipumisineen päivineen, ja se voi jopa kustantaa mukaan perheenjäseniä. Silti se säästää kymmeniä tuhansia dollareita, koska sydänleikkaus voidaan tehdä parhaissa aasialaisissa sairaaloissa 10 000–20 000 dollarilla, mutta Yhdysvalloissa hinta on sata tuhatta dollaria.

Useat Bumrundgradin lääkärit ovat amerikkalaisia tai eurooppalaisia tai ainakin saaneet koulutuksen ulkomailla. Sairaalan toimitusjohtajakin on amerikkalainen Curtis Schroeder. Hän sanoi Business Weekille, että ”monet amerikkalaiset eivät vielä tajua, että heidän sydämensä leikataan kohta Thaimaassa, mutta kyllä he sen vielä oppivat”.

Markku Saksa, Washington

Kirjoitus on julkaistu Taloussanomissa.

Teksti on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen -lisenssillä.

Avainsanat: TalSa